sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Odotettuja jälkikasvu-uutisia

Viime viikko toi iloisia ja odotettuja uutisia.

Polveutumismääritys ruotsalaisen Krikur-kennelin kaksoisastutuspentueesta kertoi, että heinäkuussa tekemämme astutusreissu Tampereelle ei ollut turha. Kaikki kolme pentua osoittautuivat Kirkan jälkeläisiksi. Kasvattaja ja tulevat omistajat olivat tulokseen tyytyväisiä, sillä kotivalinnat oli tehty jo hetkeä aiemmin huolimatta tulevista tuloksista.

Olen erittäin tyytyväinen, että Lisa valitsi kiinnostuneiden joukosta parhaan oloiset, aktiiviset ihmiset omistajiksi kahdelle kotoa muuttavalle pennulle. Uros menee agility- ja näyttelyorientoituneeseen kotiin, ja nartun omistaja on rally-tokon koulutusohjaaja sekä näyttelyintoinen. Kummankin pennun omistajat ovat odottaneet pumin saamista pitkään ja päätyneet odottamaan pentua juuri Millanista.

Isän suhteen he luottivat Lisan valintaan suomalaisista uroksista. Lisa oli tavannut Kirkan (ja minä Millanin) kolme kertaa ennen astutusta; kahdessa eri näyttelyssä, sekä matkallamme Tukholmassa, jossa vietimme pumistiporukalla aikaa puistossa, kauppakeskuksessa ja koiraravintolassa. Hän kertoi vaikuttuneensa Kirkan hyvästä ja vakaasta käytöksestä eri ympäristöissä, sekä nopeasta ja kestävästä omistajafokuksesta eri tilanteissa, "se tottelee sinua ylpeästi". Nämä tapaamisemme eivät kylläkään liittyneet astutusaikeisiin, vaan silkkaan somessa muodostuneeseen kaveruuteemme, mutta koiraan tutustumisen pohjalta Kirka valikoitui myöhemmin varaurokseksi tulevalle Suomen astutusmatkalle.

Lopputulemana oli sitten 1 astutus molemmilla uroksilla. Astutuksista saatiin odottaa piinaavat 71 ja 69 vuorokautta synnytykseen. Paria päivää ennen odotuksen päättymistä Millan kävi koirien lisääntymiseen erikoistuneella lääkärillä tutkittavana, koska synnytys ei ollut alkanut tavanomaisten vuorokausien puitteissa. Asiat olivat kuitenkin erinomaisesti sekä kohdussa että emolla, joten he palasivat kotiin turvallisin mielin ja pentuekoon tietoa viisaampana. Pienestä pentueesta ja pitkästä "kantoajasta" johtuen lääkärin mielipide oli, että hedelmöittymiset ovat tapahtuneet molempien astutusten jälkeen, mahdollisesti useita päiviä myöhemmin. Tämän perusteella oli olemassa tietysti oletus, että sikiöt olisivat todennäköisemmin myöhemmän astujan, eli Kirkan, hedelmöittämiä. Kyseisellä ellällä oli kuitenkin kokemusta myös 73 vuorokautta astutuksen jälkeen syntyneestä pentueesta, joten mikään ei ollut poissuljettua.

Verinäyttein selvitetty polveutuminen on nyt kuitenkin siis suoritettu ja pentujen paperit ovat tilauksessa sukutaulun toisen puoliskon varmistuttua. Viikon kuluttua pentuset ovatkin sitten jo luovutusiässä. Lisan mukaan pennut ovat puminaluille ominaisesti todella energisiä ja äänekkäitä, ja sosialisoituvat parasta aikaa ympäristöönsä ja eri-ikäisiin ihmisvieraisiin. Hän nimesi pennut Muumien mukaan ruotsalaisittain: Stinky, Snorkfröken ja Lilla My. Tukholmassa syntyneet citypennut ovat saaneet viettää viimeisiä viikkojaan ennen luovutusta perheen Öölannin asunnolla, nauttien avarasta, merellisestä ulkoilumiljööstä. Sitten ne pääsevät aloittamaan matkan omien ihmistensä kanssa.

Kvikur Snorkfröken & Kvikur Stinky. Kuva: Lisa Bahri

Vaan pennunpehmoiset uutisetpa eivät jääkään tähän. Varsinainen diili Kirkan ensimmäisestä astutuskäytöstä oli sovittu aiemmin kevättalvesta, ja kävinkin katsastamassa kyseisen morsianehdokkaan kesän aikana näyttelyssä. Mentiin syksyyn, ennen kuin sopiva aika koitti, ja saimme Iihin onnistuneelle vierailulle puminarttu Minttumantelin Kardemumman. Mumma on ultrattu kantavaksi ja laskettu aika on jotakuinkin itsenäisyyspäivän tienoilla.

Asettuessani jalostusuroksen omistajan rooliin, olen pohtinut tietysti vastuuasioita ja esimerkiksi vaatinut yhdistelmältä tiettyä terveystutkimustasoa. Molemmassa Kirkan alulle laittamassa pentueessa voin tyytyväisenä todeta olevan selkäkuvatut vanhemmat ja koen yhdistelmien muunkin terveyspuolen kohtaavan, samoin kuin luonteiden ja muun. Nartut ovat myös erisukuisia keskenään. 
Siinä ovat pitkälti kriteerini, koirien tulee sopia toisilleen. Yhteensopiminen on tietysti aina meidän ihmisosapuolten omaaman tietomäärän, ymmärryksen, ja näkemyksen muovaama kokonaisuus, kun vielä odotamme sen kristallipallon keksimistä.

Uroksellani on siis nyt takana kaksi astumista, ja toivon maailmaan olevan tulossa kahden pentueen verran ihania, elinvoimaisia ja terveitä pumeja populaation jatkoksi. Tältä erää enempää ei ole luvassa, vaan sovitut suunnitelmat ovat nyt toteutuneet ja niiden tuloksia jään monien muiden muassa seuraamaan.

Kirkan pentuja siis syntymässä Minttumantelin kenneliin, Sastamalaan.
Lisätietoihin tästä linkistä!

i. C.I.B.* POHJ, FI, SE, NO & EE MVA, JV-12 Ylenmäen Obelix: lonkat A, kyynärät 0, polvet 0, silmät ja selkä OK
e. FI MVA Minttumantelin Kardemumma: lonkat B, kyynärät 0, polvet 0, silmät ja selkä OK

* tittelin vahvistus kesken