torstai 11. helmikuuta 2016

Pumin trimmaus minun käsialallani

Olen silloin tällöin miettinyt trimmauspostauksen tekemistä. Nyt päätin kirjoittaa sen samaan syssyyn, kun trimmausvideokin tuli tehtyä. Tulen säilömään linkin tähän postaukseen, sekä myöhemmin tuleviin muihin hoito-ohjepostauksiin, jotta mm. kasvattieni omistajilla olisi helposti ohjeita saatavilla.

Minulta on tosiaan muutamaan otteeseen kysytty, tekisinkö videon pumin trimmauksesta. Nyt oli taas aika saksia Kirka siistimpään kuosiin, joten päätin kuvata toimenpiteen. Mikään varsinainen opetusvideo se ei ole, vaan näytän tavan, jolla olen itse tottunut pumini trimmaamaan. Olen harrastanut pumien näyttelyttämistä (vasta) kolmisen vuotta ja saman ajan olen itse niitä trimmannut. Videolla teen kampaamattoman pumin perustrimmin, eli koiralle on näytetty kampaa viimeksi pari viikkoa sitten. Näyttelyyn trimmatessa kampaan pumin päivää paria aiemmin, jonka jälkeen pesen sen kiharuuden palauttamiseksi. Tällöin trimmistä tulee siistimpi.

Pumille ei oikeastaan ole olemassa mitään virallista mallia, eli periaatteessa varsin alkeellisillakin taidoilla ja välineillä pumista saa kyllä rotuisekseen tunnistettavan näköisen ja kehäkelvollisen. Tärkeintä on muodostaa mielessään kolmiulotteinen käsitys rotumääritelmän kuvauksesta, mutta varoa vetämästä överiksi tietyissä kohdissa. Vaikka pumi on terrierityyppinen paimenkoira, siitä ei pidä trimmata terrieriä.

Pumin pääpiirteitä kuvailisin seuraavasti: neliömäinen (säkäkorkeus silmämääräisesti sama kuin rungon pituus), ryhdikäs paimenkoira, jolla on luonnollisen kiharainen turkki. Pumin pää on pitkähkö ja kiilamainen, terhakat korvat ovat kärjistään alaspäin taittuneet ja karvaiset. Kaulassa on pituutta ja rungossa syvyyttä. Raajat ovat pitkähköt ja lihaksikkaat, eivät kovin voimakkaasti kulmautuneet. Häntä kaartuu selän päälle, ihannetilanteessa ympyrälle, josta näkyy reilusti läpi.


Pumin kehäkelpoinen perustrimmi
Mirjami Hornela


Ohjeen kaikki materiaali on omaani ja sen luvaton kopioiminen on kielletty.




Leuan alta olisi voinut
leikata vielä hippasen.
Pumin pää muistuttaa katkaistua kartiota. Aloitan leikkaamalla pään kyljet kuvan (vas) osoittamalla tavalla. Sivuprofiili (oik) tehdään leikkaamalla otsa ja leuan alus suoraviivaisen tasaiseksi. Vältettävä liikaa kapenevaa suippoa, mutta toisaalta myös tasapaksua halkoa.
Nartun päästä voi tulla sirompi kuin mallin jytkypäästä. Silmien yläpuolelta leikataan näköesteet pois. Takaraivo leikataan niskaan sulautuvaksi. Kaulan sivut leikataan melko littanaksi pitkälle alaspäin, lapoihin sovittuviksi.


Leikkaan korvan sisäsyrjän tyvestä
 karvat lyhyeksi n. 3 cm matkalta.
Sekä sisä- että ulkopuolelta.
Käännän korvan "nurin päin", jotta saan
 leikattua karvat lyhyeksi sen alta.



Korvien leikkaus on itselleni haasteellisimpia paikkoja. On leikattava vähän kerrallaan ja katseltava miten karvat asettuvat kun korvat liikkuvat pumin eri ilmeissä. Korvia saksitaan sieltä täältä koko videon ajan.







Leikkaan korvan ulkosyrjän karvat siistiksi.
Kärkeä kohti teen kaarroksen sisäänpäin.




Pidän korvaa normaaliasennossa
ja leikkaan kärjen siistiksi.




Korvan leikkaamiseen vaikuttaa paljon se, millaiset korvat trimmattavalla pumilla on. Kirkan korvista saa ottaa enemmän karvaa pois, jotta ne näyttävät terhakoilta. Kevytkorvaisen pumin kanssa on oltava tarkkana, ettei karvaa lähde liikaa ja korvat nouse liian pystyiksi. Toiset leikkaavat korvan kärjen pyöreäksi, toiset enemmän V:n malliseksi.






Rungon haluttuun neliömäisyyteen pyritään leikkaamalla karva lyhyemmäksi koiran takapäästä ja etupäästä, eli siis peppu ja takareidet, sekä kaula ja rinta edestä. Henkilökohtaisesti en toivoisi pumeille liian lyhyttä selkää neliömäisyyden tähden, koska se ei ole luonnollista. Riittävää on, kun haluttu muoto saadaan karvaa leikkaamalla. Neliömäisyyteen vaikuttaa myös koiran asento.

Ylä- ja alalinja ovat viistot vastakkaisiin suuntiin. Selkälinjan jätän yleensä trimmatessa viimeiseksi, mutta tässä ylläolevassa kuvassa (vanhat) linjat havainnollistuvat hyvin, vaikkei niihin ole vielä koskettu. Selkälinjan kanssa on pidettävä mielessä, ettei siitä saisi tulla kaareva, eli ei köyry eikä notko. Vatsalinjan kanssa taas tulee varoa tekemästä liian jyrkkää nousua vyötäröä kohti, sillä liian kolmiomainen runko tekee koirasta oudon näköisen. Videolla en alalinjaan juuri kajoa, sillä se on valmiiksi hyvä. Lisäksi mallikappale on kevytrunkoinen, joten tarvitsee alle kaiken karvansa. 

Kyljet leikataan tasaisiksi niin, että runko kapenee hieman vyötäröä kohden. Reisikarvat jäävät muhkeiksi, muttei liian runsaiksi (pussihousuiksi). Pyöristä niin ettei vyötäröstä tule isoa hyppäystä jalkakarvoihin. Etupäässä lavat eivät juuri jää koholle muusta kropasta.


Oma jalkatyylini ei ole ihan näyttävimmästä päästä. Aiemmin ruukasin kammata jalkakarvat auki näyttelyaamuna, mutta nykyään en tee oikein sitäkään.

Takajalkojen leikkauksen aloitan itse pepusta, jota pyöristän hieman hännän molemmilta puolilta ja jatkan sitten alaspäin tehden loivan kaaren ennen kinnertä. Pumilla on matala kinner. Pöyhin hieman kinnerkarvoja taakse päin ja leikkaan ne siistin tasaiseksi, hieman viistoon niin että tassua kohti karva on lyhyempää. Tämä tuo kinnerkulmaa paremmin esille.

Etupuolella jalkaa pitää olla reilusti karvaa. Pyöristän siltä puolen kevyesti jättäen jalan muodon kaarevaksi. Etupuolen "karvakaari" yltää kintereen alapuolelle viivan osoittamalla tavalla.

Sitten pöyhin jaloista sojottavia hapsuja ulospäin ja leikkaan jalan ulkosyrjän tasaiseksi, mutta ei liian littanaksi. Jalkojen väli siistitään myös. Takaa katsottuna jalkojen on oltava yhdensuuntaisen suorat, ei kaarevat.







Etujaloissakin saa olla karvaa, periaatteessa ne vain siistitään. Pöyhin karvat jalan takaa pystyyn ja leikkaan töyhtöt siistiksi, himpun verran viistosti alas kohti tassua. Muilta puolilta jalka siistitään samaan tapaan.

Pumilla ei ole juuri näkyvää eturintaa, eikä etukulmauksiakaan hirveästi korosteta. Pienesti rintaa / olkavarren viistoutta voi tuoda esiin tekemällä kuvan mukaisen kaaren. Muuten etuosa on varsin suora.

Jalkojen väliin on jäätävä tilaa, mutta vältä leikkaamasta sisäsyrjistä silti liikaa. Jalkojen väliin jäävät rintakarvat on myös hyvä siistiä kevyesti.

Kuten takajalkojen, on etujalkojenkin oltava edestä katsottuna suorat. Etujalat ovat kuin yhdensuuntaiset pilarit.

Kaikki tassut pyöristetään siisteiksi. Tassujen pohjista leikataan anturoiden välistä kasvavat karvat lyhyiksi.








Häntä vedetään suoraksi ja alapuolen karvat tasoitetaan sieväksi. Hännässä saa olla karvaa, mutta älytöntä viuhkaa ei ole tarpeellista jättää. Hännän yläpuolenkin karvat kannattaa lyhentää, jotta "rinkelistä" näkyy paremmin läpi.



Kippuralla olevasta hännästä leikkaan itse vielä kaikki taakse päin roikkuvat karvat lyhyiksi, jotta lopputulema on siistitty. Kannattaa säännöllisesti siistiä myös peräaukon ympärys ja sukuelinten seutu, mielellään toisilla, pienemmillä saksilla.


Pitkin trimmausta kannattaa leikkoa sieltä täältä esiintulevia tupsuja ja töyhtöjä, sillä kaikkia paikkoja ei saa yleensä kerrasta "valmiiksi". Kuitenkin pidä mielessä, että pumi ei ole varsinainen salonkikoira, vaan turkin täytyy olla luonnollisen oloinen. Erityisesti selkälinjan pohja kannattaa leikata näyttelyä varten hyvissä ajoin, jotta karheat päälyskarvat kerkeävät kasvaa takaisin pintaan tuomaan karheutta.

Kuvat ovat otteita trimmausvideoltani. 
Video, kuvat ja teksti © Mirjami Hornela, Kasevan kennel

Valmis tapaus.