tiistai 5. tammikuuta 2016

Viisipäinen lauma

Joulu ja vuodenvaihde olivat meille aiemmista poikkeavat monellakin tapaa. Ensimmäinen yhdessä vietetty, sekä ensimmäinen uudessa kodissamme. Näin pölyn laskeuduttua ja uuden vuoden päästyä kunnolla vauhtiin on tullut aika esitellä meidän uusi laumanvahvistus, pieni joululahjamme.

Joululahjaksi siis laumanjatke? - Tavallaan, ja samaan aikaan joululahjaksi myös uusi tulevaisuus, toinen mahdollisuus nuorelle koiralle. Joulua edeltäneellä viikolla tapahtui se, kun yhden omistajan tarve ja toisen koiran tarve kohtasivat. Pitkään hiljaiseloaan viettänyt suunnitelma toisesta beaglesta nosti päätään kun somessa sattui silmään pellolaisen eläinlääkärin jaettu ilmoitus. 

"Hei!
Onko kiinnostusta alle 2 v tyttöbeagleen? Perusteltujen pitovaikeuksian takia omistaja luopuu...
Kumpa tämä pikkuinen löytäisi kodin, oli tälle eläinlääkärille tuotu lopetettavaksi mutta hänellä ei ole luontoa piikittää nuorta tervettä koiraa"

Viiden päivän miettimisen jälkeen oli otettava puhelin käteen ja selvitettävä mikä tilanne oli nyt. Koira odotti yhä tosikotia. Vaikka yhteydenottoja oli tullut, kaikille koira oli liian pohjoisessa. Miksi siitä oltiin luopumassa? Koiran isäntä oli sairastanut syksyn ja kuollut nyt joulun portaalla. Murtunut leski ei kokenut pystyvänsä tarjoamaan nuorelle vilkkaalle koiralle sen vaatimaa liikuntaa ja aktiviteettia. Isäntä oli käyttänyt sitä jonkin verran metsällä, joskin viimeiset kerrat olivat jääneet vain makkaranpaistoreissuiksi tämän huonon kunnon vuoksi. Koira olisi rekisteröity.

Jäimme pohtimaan asiaa yön yli ja seuraavana päivänä soitettiin uusi puhelu, sovittiin menevämme katsomaan koiraa. Lähdimme sitten katsastamaan koiraa Pelloon. Meitä vastaanottamassa oli riemukas beagle, jonka nimeksi selvisi Alma. Tämän vierailun päätteeksi Alma sitten lähti mukaamme, ja niin meillä on nyt beaglet Hilma ja Alma.




Nyt eletään tammikuun viidettä ja Alma on sopeutunut lauman viidenneksi pääksi yllättävän hyvin. Muiden joukosta se on löytänyt hyvin oman nuoren koiran paikkansa, jota jakaa erinomaisessa sovinnossa Nastan kanssa. Koulutusta ja rajojen asettamista elo tulokkaan kanssa tulee vielä olemaan, mutta onneksi kyseessä on hyväntahtoinen yksilö. Beaglen tavoin tietysti kovin itsepäinen, mutta ruoalla tehokkaasti palkkautuva.

Alma tulee vahvasti näyttelylinjaisesta yhdistelmästä, tuontivanhemmista. Emä on Venäjältä ja isä Unkarista. Molemmat vanhemmat kuitenkin ajavat ja ainakin emän vanhempien puolelta löytyy valiotitteleihin vaaditut working-sertit. Talven ja kevään mittaan katsotaan sitten millainen Alma on metsällä. Näyttelyssäkin tulemme piipahtamaan, mutta mitään isoja toiveita ei ole vielä rakenneltuna. 

Vaan nyt rodun "vahvistettua asemiaan" taloudessamme, täytyy tietysti alkaa miettiä, veikö uusi koira jalostuskoiran (pumin) paikan, vai onko meillä tulevaisuudessa mahdollisesti toinenkin rotu kasvatettavana. Kasevan -kennelnimellä tai toisella. Taas kerran voi todeta, että vain aika näyttää mihin suuntaan tämä koiraharrastus lähtee etenemään.

Hilma sekä Alma, eli Devaney's Pikku-Prinsessa