sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Liebster award


"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä.  Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle." 


SÄÄNNÖT
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Tällaisen haasteen minulle tarjoili Hansku Teräsvillan blogissa. Tattista, hyvät kysymykset pistit! Tästä tulee kuitenkin vain vastailu kysymyksiin, sillä en ole itse niin aktivoitunut blogien selaaja, että tietäisin jonkun, joka ei olisi vähintään yhtä vastaavaa haastetta jo saanut.



1. Millainen sinä olet koirankouluttajana?

Kouluttajana en ole mikään mestari, vaikka jotkut sukulaiset minua koirakuiskaajaksi kutsuvatkin (tämä johtunee siitä, että olen ylipäätään suvun ainoa koirilla harrastava / niitä kouluttava). En välttämättä pyri täydellisyyteen, mutta pyrkiessäni haluamalleni tasolle olen vaativa. Joissakin tilanteissa huomaan vaativani nopeampaa kehitystä mihin koira välttämättä pystyy. Joskus tie käy turhautumisen kautta, ennen kuin huomaan minkä virheen olen tehnyt. En kouluta koiriani millään tietyllä nimetyllä kaavalla, vaan sillä mikä tuntuu tilanteeseen oikealta. Koiramme palkkautuvat eri tavoilla. Naksutin ja nami ovat helppoja välineitä saada koira oivaltamaan asioita. Jotkut pitävät minua myös ankarana ja tiukkapipoisena koirilleni. Joskaan nämä ihmiset eivät aina ymmärrä millä tolalla neljän vilkkaan koiran talous olisi ilman tietyntasoista kurinpitoa.


2. Millainen on stereotyyppi rotusi harrastajasta?

Oma kuvitelmani on, että useat unkarilaisia syvällisemmin tuntemattomat ihmiset pitävät pumien kanssa puurtajia vähän pimeinä, sillä rotu itsessään esiintyy minusta turhan monen koiraihmisen mielikuvissa pelkkänä räksyttäjänä ja yliaktiivikkona. Tai näin olen toisinaan kuullut. Pumiharrastajaa pidetään varmaankin melko hulluna, kun usein pumin potentiaaliakaan on hankala ulkopuolisena ymmärtää, niin oman väkensä koiria useimmat pumit ovat.


3. Millaisista ominaisuuksista voit koirassa tinkiä?

Kasvattajana tulevaa, tai sijoitukseen / kotiin jäävää pentua valitessa järkevin tie on ajatella mahdollisimman pitkälle kokonaisuutta. Silloin vaikkapa ulkoiset yksityiskohdat on parasta jättää toissijaiseksi. Ulkonäössä ei voi tinkiä rodulle kuuluvasta tyypistä ja terveestä rakenteesta. Yhdeksi omaksi tavoitteekseni olen asettanut hyvän luonteen, eli itseäni miellyttävästä luonteenlaadusta en lähtisi tinkimään missään vaiheessa. Jännittävää tulee nähdä, millaisia persoonia mahdollisesta tulevaisuuden pentueestakin tulee vanhempiensa geenien mixauksena.


4. Millainen on hyvä kasvattaja?

Perusasiat, kuten etiikka on oltava tietysti kunnossa. Hyvä kasvattaja pitää silmät ja korvat auki ja osaa avata myöskin suunsa vaadituissa tilanteissa. Oli kokemusta vähän tai paljon, ei pitäisi luulla tietävänsä kaikesta jo kaikkea. Arvostan kykyä ajatella sen oman kasvatustyön tuloksen lisäksi laajemmalti, koko rodun etua ja kehityskulkua. On kyettävä yhteistyöhön. Lisäksi joidenkin kohdalla toivoisi, että ne arvot jotka julkisesti asettaa kuvastamaan omaa toimintaansa, olisivat myös todellisuudessa ne, joiden perusteella muodostaa mielipiteensä tai arvostelee muiden toimintaa. Valitettavasti olen kuitenkin saanut todeta miten matalalla kynnyksellä herjaa lähtee liikkeelle täysin pintapuolisista seikoistakin repimällä. Hyvältä kasvattajalta ja ylipäätään koiraharrastajalta toivon kaikista eniten lojaaliutta ja avoimuutta. Näihin asioihin pitäisi tietysti itsenikin muistaa aina pyrkiä.


5. Mitkä ovat koirasi heikkoudet ja vahvuudet?


Koirillamme on erilaiset heikkoudet ja vahvuudet, niitäpä on oikeastaan aika vaikea lähteä kovin laajasti tässä avaamaan, joten kirjoitan nyt jokaisesta päälimäiset heikkoudet ja vahvuudet perheemme/laumamme jäseninä. Vanessa on huoleton ja helppo peruskoira, jonka heikkoutena ehkä sekarotuisuus (kilpaileminen lajeissa jotka voisivat olla sen vahvuuksia). Kirka on parhaimman työmoraalin ja draivin omaava harrastuskoira talossa, mutta varautuneisuus vieraita kohtaan on heikkous joissain tilanteissa. Hilma on myös perusvarma, menevä koira, heikkoutena minun näkökulmasta riistavietti (irtipito muussa kuin metsästystarkoituksessa vaikeaa) sekä itsepäisyys. Nasta on ihanan iloinen ja menevä luonne, mutta vielä niin äärettömän lapsellinen hömpöttäjä, että sen kanssa en uskalla asettaa toviin vielä ihmeellisiä tavoitteita harrasterintamalla.





6. Minkä rotuinen koira sinä olisit luonteesi perusteella?

Minua sanotaan yleensä rauhalliseksi kaveriksi. En myöskään pidä kovaa meteliä itsestäni, vaan teen asioita omalla tavallani hiljaisuudessa. Arvostan aitoja ja rehellisiä ihmisiä, jotka osaavat olla samalla tavalla rempseitä ja naiiveja kuin itsekin olen välillä. Yleensä päädyn jostain syystä ihmissuhteissa siksi alentuvaksi osapuoleksi. Hmm... Tein Koiranomistajan peruskurssi -sivustolla rotutestin, johon yritin vastata mahdollisimman paljon itseäni mukaillen. Tuloksista itseäni eniten vastaava rotu voisi olla kenties lapinporokoira.


7. Valitsisiko koirasi sinut emännäkseen?

Pumit ovat minuun niin kiintyneitä, että en voisi kuvitella niiden valitsevan toista emäntää. Mahdotonta kuvitella niiden lähtevän kenenkään toisen matkaan. Tosin jos en olisi estämässä, lähtisivät ehkä äitini mukaan, joka lellisi ne mahdottomiksi. Vanessan ja Hilman voisi kuvitella hyppäävän lähes kenen tahansa lähtevän vieraan autoon vaikeuksitta, mutta emäntää/isäntäänsä tuskin valitsisivat uudestaan. Vaikea kuvitella lähtötilannetta, jossa ne saisivat itse vaikuttaa. On varmasti monia minua parempia koiranomistajia.


8. Mikä saa sinut suuttumaan koiraharrastuksessa?

Moni asia. Kateus, muiden ihmisten, ja toisinaan oma. Varmaan se on enimmäkseen kateus, joka aikaansaa koiraharrastajien välisiä jännitteitä. Juoruja ja selkäänpuukotuksia, lajissa kuin lajissa. Toinen on ylpeys ja myös tähän syyllistyn itsekin ajoittain. Näiden sekoitus tekee epätäydellisistä ihmisistä joskus hirviöitä kun olemme tekemisissä samat mielenkiinnon kohteet omaavien, kaltaistemme ihmisten kanssa. Välillä harrastaessa suuttumaan saa tietysti myös epäonni, huono ajoitus, huono sää, huono päivä. Harvemmin koira on huono.


9. Millaisissa tilanteissa sinun tekisi mieli vaihtaa harrastusta ja mihin?

Lajia vai harrastusta? Ilman koiria tuntuisi vaikealta elää, mutta siinä vaiheessa kun usko loppuisi "kilpailulajien" (meidän kohdalla käytännössä vain näyttelyt) kanssa, vaihtaisin ehdottomasti touhun pelkkään tavoitteettomaan humputteluun ja ajanviettoon koirien kanssa. Joidenkin näyttelyissä vietettyjen viikonloppujen sijasta olisi aika virkistävää suunnata nokka kohti vaikka patikka/vaellusretkeä. Saattaisin innostua joskus hankkimaan ehkä metsästyskortinkin.


10. Mikä on rotusi eläkepäiviä varten?

Tämä on vaikea, koska en ole ajatellut niin pitkälle. Rotujen valikoiminen on ylipäätään vaikeaa. Luulen ainakin, että eläkerotu tulisi kuitenkin 1-ryhmästä, tai sitten 5. Ihan vain koska niistä on helpoin luetella erilaisia mielirotuja. Tai sitten mäyräkoira.


11. Millaisia väärinkäsityksiä tai ennakko-oletuksia ihmisillä on ollut rodustasi?

Tämä on pitkälti sitä samaa, mitä selitin kysymyksessä 2. Jotkut pentujen tai rodun tiimoilta yhteyttä ottaneet ihmiset ovat kysyneet, voiko pumia ottaa kerrostaloon jos se haukkuu kokoajan. Turkkia luullaan usein työlääksi, joksi sitä ei kyllä suurin osa omistajista koe, vaikka kampaa ja saksia onkin heiluteltava silloin tällöin, samoin kuten muidenkin rotuisten turkkeja on hoidettava. Itse olen saanut rauhallisine pumeineni aina asiallisen vastaanoton eläinlääkäreillä, mutta joidenkin kuulee joskus sanovan, kuinka ellät ovat olleet yllättyneitä kuinka kilttejä pumiasiakkaat yleensä ovatkin.