keskiviikko 19. elokuuta 2015

UPK:n erikoisnäyttely 9.8.2015

Kirjoittelen vasta nyt toissaviikonloppuisesta Turun erikoisnäyttelystä (paljon kuvia tiedossa), jonne viime metreillä päätin tänä vuonna lähteä. Tätä ennen ainoa erkkarikäyntimme oli paikallinen Oulun erkkari vuonna 2013. Turkuun olin nyt sitten ilmoittanut vain Nastan, sillä tarkoituksena oli lähteä pääasiassa näyttäytymään ja tapaamaan muita unkarilaisia omistajineen. Pitkälle matkalle sain onneksi yöpymispaikan Sennin luota Tampereelta ja samalla Senni minulta kyydin erkkariin. Ajelin siis lauantaina Tampereelle, sunnuntaina kävimme Turussa erkkarissa, jonka jälkeen jäin vielä toiseksi yöksi Tampereelle, ja maanantaina ajelin kotiin.

Lauantai-iltana pian Sennin luo saavuttuani kävimme uittamassa pumityttöjä läheisellä järvellä, jossa Senni sai varsin kivoja kuvia vedessä kepin perässä kahlailevasta Nastasta. Kerran se jopa uskaltautui käymään uimasyvyydeltä asti hakemassa kepin, hirveän yllytyksen jälkeen. Toista kertaa ei enää mennyt, mutta eiköhän se tästä vielä uimariksi saada, kun käydään yhä useammin veden äärellä läträämässä ja on kuitenkin kiinnostunut keppien noutamisesta.
Postauksen kuvat aukeaa tuttuun tapaan isommaksi klikkaamalla.





Kuvat: Senni M. 

Sunnuntaina ajelimme Turkuun ja olimme kivasti varsin hyvissä ajoin paikalla. Sää oli lämmin, mihin olin onneksi osannut varautua nappaamalla aurinkovoiteen mukaan matkalle. Extraa tietysti oli, että se sattui vielä näyttelypaikalle ottamaani kassiin ja pääsi peräti käyttöönkin. Tässä näyttelyssä ei siis hipiä päässyt palamaan, vaikka päivä oli muutoin välillä hikisen tuskainen. Näyttelypaikka sijaitsi raviradan juoksu-uralla, joka oli keskeltä kehien kohdalta niin kuiva, että hiekka pölysi unkarilaisten ravatessa sitä ympäri. Pumit oli aikataulutettu roduista viimeisimmäksi, joten ehdimme hyvin seurata arvostelun kulkua, sekä viereisen kehän jalostustarkastuksia.

Näyttelyyn meitä katsomaan tuli myös valloittava Heta, Kasevan Aitoa Tavaraa. Heta oli isokokoinen tyttö, kuten osasin odottaakin omistajan antamia paino- ja mittaustuloksia seuranneena. Heta elää kuitenkin aktiivisen lapsiperheen koirana, jossa on hyvä olla vähän isompi, ettei jää tohinassa jalkoihin. ;) Hetaan ja sen luonteeseen omistajat ovat olleet tyytyväisiä, ja oli ilo huomata näyttelyssäkin kasvatin reippaus ja sosiaalisuus, vaikka oli ensi kertaa katsomassa tuon kokoluokan koiratapahtumaa. Juttelimme mukavan tovin ja pääsin vähän trimmailemaan Hetan turkkiakin. Samanlainen vahva turkinlaatu näyttäisi olevan tulossa, kuin isälläkin.


Kasevan Aitoa Tavaraa, "Heta", kuva: P.P.

Siskosten jälleennäkeminen, kuva: P.P.

Sitten itse näyttelyuutiset! Pumeja oli ilmoitettu erkkariin 36. Nasta meni junioriluokkaan 3 muun nartun kanssa, sijoittuen toiseksi ERI:n ja SA:n kera, ja olin tähän hyvin tyytyväinen. Tuomari oli juuri niin tarkka kuin olin osannut odottaakin. Ei sijoitusta isossa paras narttu -kehässä.

Kasevan Antaa Palaa, tuomari Maija Sylgrén:
11 kk. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvin kehittynyt runko. Miellyttäväilm. pää. Pigmentti voisi olla mustempi. Kaunis kaula ja ylälinja. Tasap. kulmaukset. Hyvä häntä. Sujuvat liikkeet. Kääntää miel. eturaajoja ulospäin. Kaunis väri. Karvanlaatu OK.
JUN ERI, JUK2, SA






Kuvat: Senni M.



Näyttelyn jälkeen Tampereelle palattuamme ja päivän viilentyessä iltaa kohden, kävimme kävelyllä ihanalla kallioisella metsäpolulla pumityttöjen kanssa. Saivat päivän päätteeksi rallailla metsässä vapaina ja itsekin rentoutua taas näyttelyhässäköinnin ja autolla ajelun jälkeen. Kuviakin tuli Sennillä taas nappailtua.


Narttukolmikko Nasta, Hemppa & Della

Nämäkin kuvat: Senni M.

Maanantaiaamuna kävimme vielä ennen minun ja Nastan lähtöä läheisellä urheilukentällä ottamassa pienet tokotreenit. Lähinnä minä siis katselin Dellan työskentelyä ja Senni näytti Nastankin kanssa joitain alkeisvinkkejä meille. Pikkuisen tomerasta opiskeluinnosta jäi jopa kännykällä ikuistamiani todisteita:







Kotimatkalle lähdin hyvin tyytyväisenä, taas kokemuksia rikkaampana, viikonlopun seurasta ja tapaamisista iloinneena. Matkalla poikkesimme kuitenkin vielä Petäjävedellä tapaamassa pentujen isää, Miloa, ja serkkupoika Tarmoa.


Isä ja tytär

Tytär ja isä!