maanantai 10. helmikuuta 2014

Kirka 2 vuotta

No, ei ihan ehditty oikean päivämäärän puolella rustaamaan tätä postausta (juu, ihan hurjat bileet), mutta asiaan:

Kirka saavutti tänään tuon maagisen kahden vuoden rajapyykin. Nyt ollaan aikuisia, ainakin paperilla, koiran pään kypsyysasteesta en olisi niinkään varma. ;) Kahteen vuoteen on mahtunut paljon upeita asioita; pikkupennun kasvun ja kehityksen seuraamista vaihe vaiheelta, yhteispelin ja luottamuksen rakentamista, uusia ystäviä, uusia harrastuksia and so on. Tietysti pelkkää ruusuilla tanssimista elo ei ole ollut, mitä sen ei tietysti kuulukaan olla. Kirka on asettanut minulle omat haasteensa siinä, missä minullakin on ollut omat vaatimukseni. Aivan varmasti tässä on ihmisenäkin kasvanut kun on saanut tehdä ja toheltaa näin vilkkaan, fiksun ja täysin erilaisilla vieteillä varustetun koiran kanssa, mitä aiemmat ovat olleet.


Äiti Moi ja Ylenmäen O-pennut. Taustavaikuttajana Tutti-kissa.
Kuva: Nina Pietiläinen / Ylenmäen kennel

 Kiitos Kirka siitä, että päädyit kaikkien pentujen joukosta juuri minun koirakseni, tulit meidän elämäämme ja olet aina yhtä vilpittömän iloisena ottamassa minut vastaan kotiovella. Ei ole väliä sillä, millä tuulella olen, sinä olet aina yhtä mielissäsi jälleennäkemisestä. Yhtä innoissasi olet myös (lähes) aina tekemässä kaikkea, mitä sinulta pyydänkin. Toisinaan et osaa hillitä intoasi, mutta se kuulunee pumille tyypillisiin piirteisiin.

Näyttelypainotteinen kuvakollaasi.
Pentukuva: Nina Pietiläinen, näyttelykuvat Senni M. ja Minna L.

Mitä muuta?

Unohdin täysin kertoa, että käytiin kokeilemassa koiratanssia 27.1. pidetyllä päivän mittaisella kurssilla. Varsinaista superintoa lajia kohtaan ei ole ollut, eikä sellaista tullut, mutta pakko jotain uutta on välillä kokeilla. Kurssi oli kiva ja mieleen tarttui joitakin yleispäteviä vinkkejä koiran koulutuksesta, sellaisia ihan yksinkertaisia, joita ei jostain syystä ole aiemmin tullut tajunneeksi. Mutta niistä kirjoitan ehkä joskus lisää.

Kurssilla opetin Kirkalle pari nopeasti opittavaa temppua, eli hyppäämään jaloilla muodostetun P:n läpi (en keksi parempaa kuvausta) sekä aloiteltiin peruuttamisen sekä tassujen ristiin laiton alkeita. Kotona ne ovatkin hioutuneet pidemmälle, ja Kirka pakittaa parhaimmillaan jo plus miinus 5 metrin matkan vilkkaasti. Makuullaan komento laittaa tassut ristiin, eli "ristiin" toimii, tosin aina ei välähdä ekasta käskystä. Muitakin kivoja temppuja on listalla, mutta koitan olla ahnehtimatta liikaa, kuten kurssinvetäjän neuvo kävi.

Viikon alussa käytiin myös agitreeneissä muhoslaisten pumipoikien, Touhon ja Veikon kanssa, ja saatiin oppia mestareilta. Pieniä haaveita kisaamisen suhteen taas virkosi saamastamme kannustuksesta johtuen, mutta katsotaan nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kirka vissiin myös otti oppia kokeneempien poikien vireystasosta, kun yltyi hervottomille kierroksille, tosin hyvässä mielessä, sillä se pysyi kumminkin näpeissä. Älyttömän hyvin se osaa hakea myös esteille, tosin omistajan hidas ohjaus ynnä muu "köntsä housussa" työskentely tietysti jarruttaa vikkelää luonnonlahjakkuutta!!

Mutta mutta, kello alkaa lähennellä niitä lukemia, että jätän tämän textin tähän ja painun yöunille. Näin on käsiteltynä aiheet: alkutaipaleeni Kirkan kanssa, sekä muita kertomatta jääneitä juttuja. Ciao!