sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Alokas agiliitäjä

Nyt on kaksi kertaa agilitykurssia takana, ja täytyy sanoa, että Kirkan innostus lajiin on suuri. Ensimmäisellä kerralla aika meni toki vähän ihmetellessä paikkaa, hajuja ja uusia tuttavuuksia. Esteiden meneminen oli kuitenkin suurta hupia ja tänään toisella kertaa vauhti ja into vain kasvoivat!

Alkuun hallille tultaessa Kirkaa toki vähän jännitti vieläkin. Vieraiden koirien rauhattomuus sai Kirkan tuhahtelemaan ja haukahtelemaan, eikä poikaan tuntunut saavan oikein kontaktia. Kurssikaveri Kuri oli ainoa mielenkiintoinen asia, jonka luokse piti pyrkiä ja vetää, vaikkei hihnassa vetäminen pojan normaalitapoihin kuulukaan. Päästessämme kuitenkin omalla vuorollamme harjoittelemaan pussia, Kirka intoutui touhusta ja lopun ajan se hakikin itsenäisesti kontaktia ja nautti selkeästi kun sai suorittaa kivoja esteitä. Pussiin se se hönkäisi kahta kertaa miettimättä. Toki avustaja piti pussiosaa avonaisena vielä tässä vaiheessa. Myöskään puomi ei tuottanut Kirkalle minkäänlaista epäröintiä, olemmehan jo viime kesän aikana harjoitelleet tämänkaltaisen esteen ylitystä kotitekoisella minipuomillamme.. ;) Alastulon kontakti tottakai opetellaan vielä.


Kirka harjoitteli tällaisen puomin ylitystä jo pikkupentuna.

Harjoittelimme nyt myös jo kahden ja kolmen esteen sarjoja, joissa Kirkalla piisasi vauhtia. Vaikka annoin käskyn seuraavalle esteelle jo hyvissä ajoin, Kirka olisi tahtonut juosta luokseni palkan hakuun joka välissä. Meitä neuvottiinkin pitämään lelu piilossa loppuun saakka. Kokeilimme myös lelun jättämistä viimeisen esteen taakse. Eiköhän kokemus ja toistot auta tässäkin, että radan suoritus alkaa sujua sujuvammin. Ainakin omistajalla olisi jo hirveä kiire päästä opettamaan kaikki esteet... Mutta mennään Kirkan tahdissa. :)

Viimeinen harjoiteltava este oli kepit eli pujottelu, joka tuntui sujuvan parhaiten ihan ilman "apukaaria" ja hihnaa. Itselläni on vielä harjoiteltavaa miten saan ohjaavan käteni huitomaan mutkattomasti keppien välissä. Pujottelua ollaan myös harjoiteltu jo kesällä (5-6 kepillä), ja uskon että se ei tule olemaan Kirkalle haastavin opeteltava. Mielenkiinnolla odottelen millaisia reaktioita keinu tulee Kirkassa herättämään. Aikoinaan kun kävin Vilin kanssa alkeis- ja jatkokurssit, kaikki esteet tuntuivat sille niin helpoilta, luultavasti juuri kotona harjoitetun piha-agilityn tuoman kokemuksen avulla. ;) Keinukin tuntui kurssilla vain lällymmältä, sillä kotona olin tekaissut vastaavan esteen paksusta puupöllistä, jonka päällä keikkui leveä lankku!

Ensi kerralla kehtaan toivottavasti ottaa jo kameran mukaan, että saadaan blogiinkin kuvitusta...

PS. Viime sunnuntaina 27.1. osallistuimme agitunnin jälkeen myös mätsäreihin Hiukkavaarassa, koirakoulu Vietin hallilla. Ilmoitin Kirkan tuolla kertaa isoihin pentuihin, sillä agilityssa ollessamme pienten pentujen luokka oli ehtinyt jo mennä. Kirka "pääsikin" tutun ja turvallisen Kurin kehäkumppaniksi. Kirka sai punaisen, muttei sijoittunut pun-kehässä. Kuri taas korkkasi ekan mätsärikertansa taituroimalla itsensä sinisten pentujen ykköseksi, hienoa Kurttu. <3