torstai 24. tammikuuta 2013

Tammikuun tapahtumia

Niin se pyörähti uusi vuosi käyntiin, suurin odotuksin. ;) No ei edes. Asetin tämän vuoden tavoitteet löyhälle (ylläri), tosin saapa nähdä miten me innostutaan uusista jutuista. Ilmoitin Kirkan nimittäin agin alkeiskurssille. Tästäkö lähtisi nyt meidän varsinainen harrastelu käyntiin? Intoa ja odotusta puhkuen odotetaan sunnuntaita, jolloin on eka kokoontuminen. Valitettavasti samalle päivää olisi Oulussa mätsäritkin, mutta pitää katsoa miten ehdimme mihinkin. Jatkossa agi on sitten onneksi tiistaisin, niin ei jää mätsäri/näyttelyjutut välistä.

Kävimmekin Kirkan kanssa näytillä Kajaanin tammareissa 13.1. Tuonne oli ilmoittauduttu jo ennen Helsinkiä, joten tuli hirveä kiire alkaa lihottamaan Kipsua kun voittajissa kauhisteltiin niin laihaksi. Kirka ehtikin vähän skarpata ruokailun suhteen, eikä Kajaaniin tarvinnut viedä pelkkää luuta ja nahkaa... Junnu-uroksia oli tällä kertaa kokonaiset neljä osanottajaa, joista yksi oli iloksemme Kirkan veli Vilkki (Y. Odysseus). Vilkki oli ihana vaalea poitsu, joka muistutti paljolti Kirkaa. Tapasimme Vilkin, sekä poikien kasvattajan ja muitakin tuttuja ennen kehää.


Kirka esiintyi tosi hienosti, mitä nyt alussa peljätti kun ei tällä kertaa ollut jonon viimeinen kehää kiertämässä. Kaikki meni tosi hyvin ja tuomari Rob Douma antoi Kirkalle ERI:n. Arvostelussa ei ollut mitään moitetta. Kilpailuluokassa Kirka sijoitettiin ykköseksi SA:n kera. Muut eivät saaneet SA:ta, joten jatkoimme paras uros kehään, jossa vastassa oli vain yksi veteraaniuros. Kirka oli PU2 ja sai sertin. Täydellinen päätös päivälle. :)



Oikeastaanhan olimme tulleet paikalle jo aamuvarhaisella, sillä tulin samalla kyydillä Viivi-lapparin ja Wiljo-kleinin omistajan kanssa. Kumpienkin näiden kehät alkoivat yhdeksältä, joten päivälle tuli pituutta, kun pumikehä alkoi vasta iltapäivän puolella. Se oli oikeastaan ihan hyvä, sillä Kirka ehti tottua taas paikalla olevaan hälinään. Onneksi se on täysin rauhallinen häkissä, samalla tavalla kuin autossakin. Edes läheltä kävelevät ihmiset ja koirat eivät ahdista sitä, vaan se kokee olevansa turvassa.

Kerran koirat olivat meillä autossa, kun käväisimme eräällä hotellilla tapaamassa kaveria. Kun tulimme takaisin parkkipaikalle, näimme automme luona miehen, joka tuijotti nenä kiinni lasissa takaikkunasta sisään. Koirat olivat aivan hiljaa ! Ne eivät pitäneet hiipparia minään uhkana. En tiedä mitä miehellä oli mielessä, mutta lähti pois kun näki meidät.

Vanessan kanssa on mennyt mukavasti. Saimme lahjoituksena Kurin omistajalta vanhat huskyn vetovaljaat, ja olemme muutaman kerran kokeilleet potkurin kanssa vetoa. Ensimmäisellä kerralla Vanessa sai anturaansa viillon ilmeisesti lasinsirusta ja tassu jouduttiin paikkomaan sitein. Valitettavaa, mutta Vanessa on melko ujo vetämään. Olenhan käyttänyt aika paljon aikaa sen kanssa hihnakäyttäytymisen korjaamiseen, joten vetäminen ei varmaan tunnu siitä oikein miellyttävältä. Katsotaan nyt kuitenkin talven mittaan, josko se innostuisi touhusta. :)

Tassutoipilas