tiistai 13. marraskuuta 2018

C-pentujen sairastuminen

Helli ja Sointu

Aika pentujen kanssa on tuntunut joka kerta kuluvan kuin siivillä. Olin aikeissa kirjoittaa jo neljän viikon ikään ehtineistä pennuista viikonloppuna, mutta lauantaina meille iskikin äkisti hätä ja kirjoittaminen sai jäädä. Tästä tekstistä tuleekin nyt sairaskertomus ja tavalliset kuulumiset kirjoitan vähän myöhemmin.

Lauantaina pennut olivat olleet kymmenisen minuuttia pihalla Nastan kanssa, kuten ne viime viikolla olivat jo päivittäin pentuhuoneen luutuamisen ajan. Ulos viedessä olin ajatellut, että kylläpä on kylmä tuuli ja laittanut pennuille tuulensuojaksi kyljelleen käännetyn pahvilaatikon, jonka sisällä oli pyyhkeitä. Mennessäni hakemaan pentuja sisälle, ne olivatkin laatikossa ja hieman jo tärisivät. Ulkona on kuitenkin totuttava käymään ja parasta kun ennen pakkasia ehtivät kunnolla oppia.

Maito-oksennusta
Pentujen vapauttaminen siivottuun huoneeseen on ihanaa katseltavaa ja olin tälläkin kertaa istumassa lattialla ja katselemassa niiden rallittelua. Ehkä noin puolen tunnin kuluttua alkoivat narttupennut yksi toisensa jälkeen oksennella. Oksennus oli hyytynyttä raejuustomaista tai piimämäistä maitoa. Nastahan oli pihalla niitä imettänyt. Kun kolmaskin tyttö oksensi, tajusin, että nyt ei ole kaikki oikein. Nopeasti mieleen tuli parvovirus. Lattialta kun löytyi myös yksi limainen ripuli.

Tilanne eteni nopeasti samalla kun konsultoin parvosta jotain tietäviä ihmisiä. Kaksi tytöistä meni selkeästi apaattisiksi, ne tärisivät, eivätkä ne yrittäneetkään imeä maitoa, vaikka nostin ne muiden joukkoon Nastan nisille. Lämpö tytöillä olikin koholla, 38,8 astetta. Lauantai-iltapäivänä sai kyllä soittaa moneen paikkaan, ennen kuin onnistuin päästä johonkin. Suuntana Oulun Evidensia. Kun menin hakemaan pentuja laatikkoon, muiden juostessa vastaan ensimmäisenä oksentelun aloittanut tyttö ei edes noussut ylös. Oli kulunut noin puolitoista tuntia oireiden alkamisesta...

Helli
Eläinlääkärissä päätettiin ottaa yhdeltä sairaimmalta pennulta pieni verenkuva. Käsitin, että heillä ei ollut parvotestiä, mutta kuulemma veren valkosolujen muutoksesta (?) olisi tyypillisesti nähtävissä, jos pennulla on parvo. Päätin, että verta otetaan ensimmäisenä oksentelemaan alkaneelta pennulta, joka on työnimeltään Helli. Veri otettiin kaulan suonesta, jota varten ajeltiin karvaa pois. Veren saaminen ei ollut helppoa, vaan pentua jouduttiin pistelemään monta kertaa. Samalla päätä oli tietysti rutistettava tiukasti paikoillaan, neulahan oli kaulalla. Eläinlääkärit kokeilivat useista eri asennoista, mm. pöytää vasten kyljellään, pöydän reunalla pää kohti kattoa, jne. Oli aika raskasta seurata pennun käsittelyä, vaikka toki ymmärrän, että verta on vaikea niin pienestä eläimestä saada. Helli onneksi kesti tilanteen hätääntymättä, vaikka vinkuikin aina pistettäessä. Verikokeen tulosten mukaan eläinlääkäri ei epäillyt parvoa. Pennut eivät myöskään haisseet samalta, miltä parvo tyypillisesti haisisi. Jokin tulehdus ja sen aiheuttamaa anemiaa pennuilla kuitenkin on.

Lopputulemana pennut saivat nahan alle nestettä ja antibioottia, sekä kotiin suun kautta annettavaa antibioottia, pahoinvoinninestolääkettä ja toipilasruokaa. Pennuille suositeltiin syötettävän ruiskulla vedellä jatkettua toipilasruokaa ja maidonkorviketta. Pahoinvointilääkkeen ensimmäinen annos suositellaan annettavaksi ihonalaisesti, mutta kuulemma sitä ei ollut nyt saatavilla.

Sointu


Kotona pennut oksensivatkin noin 10 minuuttia lääkkeen antamisen jälkeen ja jäi epäselväksi, kuinka hyvin se oli ehtinyt ennen sitä imeytyä. Oksentelu jatkui ja pennuista kaksi heikointa, työnimiltään Helli ja Sointu, olivat edelleen apaattisia. Ne tärisivät, ripuloivat ja niiden vatsat kouristelivat. Lämpö oli kotiin tultaessa noussut yli 39:n. Oli selvää, että niiden kanssa olisi valvottava yön yli antaen jatkuvasti pieniä määriä tukiruokaa. Tein toipilasruuasta (Hill's a/d), maidonkorvikkeesta (RC Puppy milk), maitohappobakteerista (Biobak) ja ripulilääkkeestä (Canikur) vedellä notkistetun vellin. Turvalliseksi sisällä pysyväksi kerta-annokseksi osoittautui alkuun puoli milliä. Heikoimmassa kunnossa oleva Sointu ei tahtonut jaksaa niellä velliä, vaan jouduin tökkimään ja nipistelemään sitä kirsusta, viiksistä yms. jotta se aina "tokeni" nielaisemaan. Tilanne vaikutti epätoivoiselta, sillä Soinnun lämpö oli 39,4 ja se vaikeroi ja läähätti hakien helpotusta eri asennoista. Itku tuli.

Sen verran pennut saivat uutta energiaa, että ne alkoivat imeä emonmaitoa ja se pysyi sisällä, vaikka imivät isompia määriä. Lääkettä oli siis imeytynyt. Yön kuluessa Soinnun ja muiden lämpö laski normaaliksi.

Linkin soittolistan videoilta näkyy pentujen olotilat toipumisvaiheessa.

Sointu


Aamukuudelta Helliä kiinnosti jo muille pennuille tarjoiltu normaali ruoka. Sointu ei kupille jaksanut lähteä, vaan vellitys jatkui. Se kuitenkin jo nieli automaattisesti suuhun laitetun vellin ja piristyi pikkuhiljaa. Päivällä (sunnuntaina) se söi jo muiden mukana kupista, mutta syöminen oli sen verran hidasta, että annoin vielä lisäksi velliä. Sen jälkeen Sointukin on onneksi pärjännyt, vaikkakin vaatien välillä ylimääräisiä torkkuja muiden jaksaessa riekkua kauemmin.



Kolmas sairastunut pentu on työnimeltään Hilja. Hilja pysyi kuin ihmeen kaupalla kokoajan pirteänä ja toimintakykyisenä. Siitä huolimatta tukiruokin ja lääkitsen tietysti sitäkin. Myös pentueen pojat ovat saaneet Biobakkia ja Canikuria (täydennysrehuja) sekä enemmän nestettä ennaltaehkäisevästi ruuan mukana. Tytöillä jatkuu antibioottikuuri loppuun.

Tukiruokintaa

Tänään tiistaiaamuna pojista Aarre oksensi pienesti. Annoin sille välittömästi pahoinvointilääkkeen, eikä sen jälkeen ole ilmennyt muuta. Tytöillä tämä on ollut ensimmäinen päivä ilman kyseistä lääkettä, mutta illalla Sointu yökkäsi tyhjää. Sointukin sai siis uudestaan lääkkeen. Seuraavat päivät tulevat varmasti olemaan vielä tarkkaa seurantaa, mutta jospa tämä olisi tässä, eikä tauti puhkeasi pojillekin.